Kun oppimisen pulmat alkavat näkyä koko perheen arjessa – perheohjauksesta saa apua

Lapsen tai nuoren oppimisen pulmat eivät näy vain koulussa. Joskus pieneltä tuntuva asia alkaa vähitellen kuormittaa koko arkea. Läksyjen tekeminen voi venyä, aamut tai illat muuttua hankalaksi ja lapsi alkaa vältellä tilanteita, joissa pitäisi lukea, kirjoittaa tai laskea. Lapsen/nuoren oppimisen vaikeudet voivat vaikuttaa koko perheen ilmapiiriin.

Huoltaja voi huomata, että samoja asioita joudutaan toistamaan päivästä toiseen ja omat keinot alkavat loppua. Lapsesta/nuoresta puolestaan voi tuntua, ettei hän osaa tai pysty siihen, mihin muut pystyvät.

JOSEn perheohjaukseen voi tulla matalalla kynnyksellä, eikä tarvitse miettiä onko syy liian suuri tai pieni. Myöskään diagnoosia ei tarvita. Riittää, että jokin oppimiseen liittyvä asia mietityttää tai kuormittaa ja kaipaat siihen uusia näkökulmia ja konkreettisia keinoja.

 

Millaisissa tilanteissa perheohjaukseen tullaan?

Syitä hakeutua perheohjaukseen on monia. Taustalla voi olla esimerkiksi huoli lapsen lukemisesta, kirjoittamisesta tai matematiikan taidoista. Vaikeudet voivat näkyä erityisesti kotona läksyjen tekemisessä, mutta myös monissa muissa arjen tilanteissa.

Ohjaukseen voi tulla esimerkiksi silloin, kun
• lapsen lukeminen tai kirjoittaminen on hidasta tai työlästä
• matematiikan tehtävät aiheuttavat paljon turhautumista
• läksyjen tekeminen kestää pitkään tai johtaa toistuviin riitoihin
• koulutehtävien aloittaminen tai loppuun saattaminen on vaikeaa
• lapsi välttelee tehtäviä, joissa kokee olevansa huono
• lapsen itsetunto tai usko omiin kykyihin on heikentynyt
• keskittyminen, muistaminen, ohjeiden seuraaminen tai tehtävissä pysyminen on hankalaa
• arjen rutiinit ja aikataulut kuormittavat koko perhettä
• huoltaja kaipaa konkreettisia keinoja lapsen tukemiseen
• perhe ei oikein tiedä, mistä apua kannattaisi lähteä hakemaan

Joskus tärkein syy hakeutua ohjaukseen on yksinkertaisesti tunne siitä, ettei oikein tiedä, miten tästä eteenpäin.

Ohjaus alkaa tilanteen kartoittamisella

Ennen ensimmäistä ohjauskertaa lähetän kotiin täytettäväksi lyhyen alkukartoituskyselyn. Huoltaja vastaa vastaa samoihin kysymyksiin uudestaan ohjausten päätyttyä. Kyselyillä on tärkeä rooli muutoksen huomaamisessa ja edistyksen tunnistamisessa ohjausprosessin aikana.

Perheohjauksessa ei etsitä vikaa tai syyllisiä. Pysähdymme yhdessä juttelemaan ja selvittämään, millainen perheen tilanne juuri nyt on. Ohjaukseen olette tervetulleita sillä kokoonpanolla, mikä teidän perheelle sopii parhaiten. Voi tulla perheenä, huoltaja itsekseen tai jotain siltä väliltä.

Ohjauksessa kyselen mm. perheen arjesta, rutiineista ja voimavaroista. Miten aamut sujuvat? Entä koulun jälkeen? Milloin läksyt tehdään ja miten se sujuu? Mitä lapsi tai nuori tekee vapaa-ajalla? Millaisia toimintatapoja perheellä on jo käytössä?
Arjen kokonaisuuden ymmärtäminen on tärkeää, sillä sama oppimisen pulma voi näkyä eri perheissä hyvin eri tavoin.

Missä oppimisen pulmat näkyvät?

Selvitämme yhdessä keskustellen, millaisissa tilanteissa lapsen/nuoren on vaikeaa oppia tai toimia. Kysymyksillä autan sanoittamaan sitä, miten haasteet tulevat esiin.

Onko lukeminen hidasta? Onko tekstin ymmärtäminen vaikeaa? Tuottaako kirjoittaminen paljon työtä? Entä matematiikka? Vai liittyvätkö haasteet enemmän tehtävien aloittamiseen, keskittymiseen, muistamiseen tai ohjeiden ymmärtämiseen? Sujuvatko koulupäivät ja kotiläksyt hyvin, mutta loppuilta meneekin sitten kuormitusta purkaessa?

Samalla pohdimme, millaisia vaikutuksia tilanteella on lapsen tai nuoren arkeen ja koko perheeseen. Perheenjäsenten omat kokemukset ovat ensiarvoisen tärkeitä. Lapsi voi kokea tilanteen hyvin eri tavalla kuin vanhempi. Se, mikä aikuisesta näyttää saamattomuudelta, voi lapsesta tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta.

 

Mitkä asiat jo sujuvat?

Ohjaajana huomioni ei keskity vain siihen, mikä ei onnistu. Minulle vähintään yhtä tärkeää on huomata ja tuoda esille lapsen vahvuudet ja ne asiat, jotka jo toimivat.

Missä lapsi on hyvä? Mitkä tekemiset/harrastukset ovat lapselle mieluisia? Millaiset tehtävät sujuvat helpommin? Mitä on jo kokeiltu ja mikä on auttanut edes vähän? Ohjaajana kuuntelen tarkalla korvalla myös lapsen/nuoren kertomia asioita.

Monesti ensimmäinen tapaaminen vieraan ihmisen kanssa voi olla jännittävää. Pyrin luomaan tapaamisesta rennon. Ohjauksessa lapsen/nuoren ei tarvitse vain istua hiljaa paikoillaan, vaan järjestän keskustelun ohelle jotain oheistoimintaa tai käsillä tekemistä.

Vahvuudet ja perheen omat voimavarat ovat hyvä lähtökohta uusille toimintatavoille. Tavoitteenani ei ole rakentaa koko arkea uusiksi. Joskus pienikin muutos voi helpottaa tilannetta merkittävästi.

 

Konkreettisia keinoja ja oppimisen apuvälineitä

Kun perheen tilanne on tullut tutuksi, mietimme yhdessä, millaiset keinot voisivat helpottaa juuri teidän perheen arkea.
Voimme kokeilla esimerkiksi tehtävien pilkkomista pienempiin osiin, ajankäytön suunnittelua, selkeää etenemisjärjestystä tai sopivien taukojen lisäämistä. Tutustumme myös erilaisiin oppimisen apuvälineisiin, materiaaleihin ja sovelluksiin.
Apuväline voi olla hyvin yksinkertainen. Esimerkiksi ajastin, visuaalinen päiväjärjestys, lukemisen tukiväline, kirjoittamista helpottava väline tai itselle sopiva tapa tehdä muistiinpanoja. Sopiva apuväline voi tehdä tehtävän aloittamisesta ja tekemisestä helpompaa.

JOSElla on myös maksutta lainattavia apuvälinereppuja. Repun avulla erilaisia oppimisen apuvälineitä voi kokeilla rauhassa kotona ennen oman välineen hankkimista. Repusta löytyy myös tietoa huoltajalle. Kun apuväline tuntuu lapsesta/nuoresta oikeasti hyödylliseltä, se tulee varmemmin myös otettua käyttöön. Ohjauksen yhteydessä monet ohjattavat haluavat käydä tutustumassa myös Josen puotiin. Eräs lapsi totesi puodissa käytyään, että ”hän voisi muuttaa sinne asumaan tai tulla isompana puotiin töihin!”

Tarkoituksena ei ole löytää mahdollisimman monta apukeinoa, vaan löytää ne keinot, jotka oikeasti helpottavat arkea.

 

Miten puhua oppimisen pulmista?

Oppimisen pulmat voivat herättää lapsessa/nuoressa itsessään turhautumista, pettymystä tai häpeää. Myös vanhemmalla voi olla tilanteen aiheuttamaa huolta ja ärtymystä sekä epävarmuutta siitä, miten tilanteessa pitäisi toimia. Perheohjauksessa voidaan pysähtyä myös vuorovaikutuksen äärelle.

Miten oppimisen vaikeuksista voidaan puhua niin, ettei lapsi/nuori koe olevansa huono tai epäonnistunut? Miten vanhempi voi auttaa ja kannustaa silloin, kun tehtävä tuntuu lapsesta mahdottomalta? Entä mitä tehdä silloin, kun läksyhetki venyy kohtuuttoman pitkäksi ja alkaa kiristää kaikkien hermoja?

Minulle on tärkeää löytää tapoja, joilla voitte tukea oppimista ilman painetta, riitelyä tai suorittamista. Lapsen/nuoren ei tarvitse olla vaikeuksiensa kanssa yksin, eikä huoltajan tarvitse olla opettaja omassa kodissaan.

 

Koulun kanssa tehtävä yhteistyö

Lapsen oppimista tukee myös hyvin sujuva kodin ja koulun yhteistyö, sekä selkeät yhteiset tavoitteet. Nämä tavoitteet on hyvä olla myös kirjattuna.

Perheohjauksessa voidaan pohtia myös sitä, milloin ja miten koulun kanssa kannattaa keskustella mitä asioita olisi hyvä tuoda esiin. Millaista tukea lapsi/nuori ehkä jo saa koulupäivän aikana ja onko tuki riittävää? Miten kodin ja koulun välistä yhteistyötä voisi helpottaa?

Tarvittaessa koulupalaveriin valmistaudutaan yhdessä ja mietitään miten ottaa asioita puheeksi. Aiemman työkokemukseni avulla päiväkodissa ja koulussa, voin tukea perhettä myös siinä, miten lapsen tai nuoren tarpeista ja sopivista tukikeinoista voidaan keskustella koulun kanssa. Perheohjaajana voin myös olla mukana lapsen/nuoren/perheen tukihenkilönä koulupalaverissa.

Entä jos tarvitaan enemmän tukea?

Perheohjauksen aikana voi käydä ilmi, että perheenne tarvitsee lisäksi muunlaista tai laajempaa tukea. Silloin voin ohjata eteenpäin sopivien palveluiden ja tuen piiriin. Yhdessä voidaan pohtia, mistä apua kannattaa hakea ja mitä asioita olisi hyvä ottaa puheeksi muiden yhteistyötahojen kanssa.

Uudet toimintatavat osaksi arkea

Uuden keinon löytäminen on vasta ensimmäinen askel. Jotta siitä olisi oikeasti hyötyä, sen pitäisi sopia perheen arkeen ja olla riittävän helppo ottaa käyttöön.

Jos esimerkiksi läksyjen tekeminen tai lukeminen on haastavaa, voidaan yhdessä miettiä sopivaa rutiinia: Milloin tehtävät tehdään? Missä niitä tehdään? Tarvitaanko taukoja? Auttaisiko ajastin, tehtävien pilkkominen tai selkeä etenemisjärjestys?
Tarkoituksenani ei ole tehdä teidän arjesta mahdollisimman tehokasta, vaan pienillä muutoksilla helpottaa tekemistä ja vähentää turhaa kuormitusta.

 

Pienetkin onnistumiset ovat tärkeitä

Oppimisen pulmien kanssa eläessä huomio voi helposti kiinnittyä siihen, mikä ei onnistu. Siksi myös pienet onnistumiset kannattaa huomata.
Tänään tehtävä tuli aloitettua ilman riitaa. Lapsi muisti itse ottaa tarvittavat välineet esiin. Lukeminen sujui tällä kertaa vähän helpommin.
Pienet onnistumiset eivät ehkä tunnu suurilta, mutta ne voivat vahvistaa motivaatiota ja lapsen/nuoren uskoa itseen oppijana. Onnistuminen ei aina tarkoita täydellistä suoritusta – usein se tarkoittaa sitä, että jokin asia tai osa-alue sujui tänään hieman paremmin kuin eilen.

 

Seurataan, mikä toimii

Kaikki kokeillut keinot eivät toimi jokaisessa perheessä. Siksi toimintatapoja voidaan arvioida ja muokata yhdessä.
Mikä on helpottanut arkea? Mikä ei ole tuntunut sopivalta? Tarvitaanko jotain muutoksia?
Tavoitteena on, ettei perhe jää yksin uusien ohjeiden kanssa. Ohjaajana minulle on tärkeää, että vähitellen perhe löytää itselleen sopivia ja toimivia tapoja.

 

Pienikin askel vie eteenpäin

Perheohjauksen tavoitteena ei ole ratkaista kaikkea, vaan auttaa perhettä löytämään seuraava hyvä askel.
Jos jokin asia lapsen/nuoren oppimisessa tai arjessa mietityttää, apua kannattaa hakea jo ennen kuin tilanne ehtii kasvaa liian suureksi. Ensimmäisen askeleen ei tarvitse olla iso. Tärkein askel on jo otettu, kun huoltajana otat asian puheeksi, etkä jää yksin pohtimaan.